Miksi ihmisiä?

Kuvien taustalla on ollut oman luontosuhteen tutkiminen ja se miten tekoni vaikuttaa ympäristööni. Hiivakuvien kautta olen tutustunut toiseen olioon (hiivaan) ihmisen näkökulmasta (minä) ja muihin outoihin olioihin joita kuviin kasvaa niiden vanhetessa.

Kuvissa käytän ihmiskasvoja, jotka olen muokannut 1900-luvun alun visiittikorteista, vanhoista valokuvista ja osan kasvoista kuvasin vuonna 2016. Mielenkiintoisia kasvoja kerään netistä ja kirpputoreilta. Monet kuva-arkistot ovat antaneet kuvia vapaaseen käyttöön viime vuosina ja näistä hiivakuviksi on päätynyt muutama. Rajaan vanhoista haalistuneista, revenneistä ja muuten vaan tuhruisista kuvista pelkät kasvot jotka valotan UV-valojen avulla hiivalle ja elatusalustalle. Jotkut kasvot ovat niin pieniä ja kuvat niin vaurioituneita että hiivakuvasta tulee aavemainen hahmo. Ihmisten taustat eivät ole tärkeitä näille kuville ja näen kasvokuvat enemmän kasvomassana, työvälineinä kuin persoonina. Kasvot ovat helppo tunnistaa kun hiivagrammit käyvät läpi ihmisen näkökulmasta kovia olosuhteita, kuten pakkasta tai kuivuutta.

Hiivakuvat jaksavat yllättää aina vaan, vaikka olen tehnyt tätä työtä jo vuosia. Juuri äsken otin valokuvia jäisistä alustoista joissa ei näkynyt enää kuvaa ja koin hetken jossa jäässä olevat alustat sulivat huoneenlämmössä hiukan ja kuvat ilmestyivät takaisin. Maaginen hetki. On kiehtovaa tehdä töitä sellaisilla lajeilla joita ei paljaalla silmällä näe. Samalla kohtaa paljon omia ennakkoluuloja ja asenteita toisia lajeja kohtaan. Monet mikrobit ja pienet oliot selviävät ihan varmasti helposti katastrofista jonka olemme aiheuttaneet. Kuvaavatko hiivagrammit sukupuuttoon kuolevaa lajia?

Kokonaisuutta ajatellen (siis maailmankaikkeutta) ihmiset (minä) olemme olleet isossa roolissa kun elämme aikaa jossa enemmän lajeja tuhoutuu kuin syntyy. Kuudes sukupuuton aalto tuhoaa lajeja ennen näkemätöntä vauhtia. Vedämmekö mattoa altamme tuhoamalla monimuotoisuutta ympäristöstämme ja samalla itsestämme. Samalla luomme superbakteereja joita vastaan tulemme lähitulevaisuudessa taistelemaan. Taiteellinen tutkiminen hiivakuvien parissa on opettanut minulle että biodiversiteetti on tärkein elementti, jotta kaikkien lajien sekä hyvien että pahojen välille löytyy tasapaino. Luonnon monimuotoisuus on perusta hyvinvoinnillemme, ilman sitä mikrobistomme köyhtyy ja vastustuskykymme heikkenee. Näin on jo monet tutkimukset todenneet.

Mainokset