Hiivagrammien tulevaisuus?

Katsoin juuri trailerin elokuvasta ”Story Telling for Earthly Survival” (leffa tehty jo 2016 ja trailerinkin olen nähnyt aikaisemmin) mutta vasta nyt tajusin että minun pitää keskittyä kertomaan hiivakuvien tarinaa. Donna Haraway sanoo trailerissa että meidän pitää keskittyä kertomaan sitä tarinaa jonka ääressä olemme. Emme voi kertoa kaikkia tarinoita vaan meidän pitää keskittyä siihen yhteen. Emme voi tehdä kaikkea vaan keskittyä siihen jota olemme tekemässä. Meidän pitää yrittää saada juuri tämä koe toimimaan, emme kaikkia. Tämä vapaasti suomennettuna…

Tässä Donna Haraway:n omin sanoin:

 

Oma projektini on lähtenyt vähän niin sanotusti hanskasta. Olen kesän aikana yrittänyt kertoa liian montaa tarinaa ja se tärkein on ollut mukana mutta se on ollut taka-alalla. Itse hiivakuvat ovat se tärkein. En vielä tiedä että miten paljon nämä harhapolut tulevat näkymään tulevissa teoksissa. Ehkä harhailu voi tehdä ihan hyvää kokonaisuuden kannalta. Harhailu on perustunut sille faktalle että hiivoja on kaikkialla. Ja koska emme niitä näe paljain silmin, en voi olla varma että ne ovat tässä ympärilläni. Tämä on ollut iso ongelma.

Haraway muistutti minulle että tärkeintä on keskittyä kertomaan juuri hiivakuvien tarinaa ja kertoa se kuvin. Läheltä ja hieman kauempaa, liikkuvana, muuttuvana ja valokuviksi tallennettuina. Aika itsestäänselvyys mutta tuntuu juuri nyt vapauttavalta, suurelta oivallukselta.

Mainokset