Ajatuksia hiivakuvista

Meidän tulee löytää uudelleen yhteys luontoon. Regeneroida yhteys, elvyttää, luoda uusi yhteys, kasvattaa uudelleen yhteys ympäristöömme.

Mikä on minun ympäristöni? Minkä ympäristöongelman haluaisin ratkaista?

Tutkin hiivakuvien kautta ympäristöäni, omaa luontosuhdettani ja sitä miten vaikutan omaan elinpiiriini. Hiivakuvat ovat olemassa vain vähän aikaa. Niiden elämään vaikuttaa eniten ympäristön lämpötila. Hiivat joita käytän eli teolliset leivin- ja oluthiivat, ovat herkkiä ympäristön lämpötila, kosteus yms. muutoksille. Alustat, uv-valot ja hiivalajike vaikuttaa myös lopputulokseen. Lämpimällä ilmalla hiivakuvat homehtuvat nopeasti.

Hiivoja on kaikkialla. Lajeja on tunnistettu noin 1414 (Sienten biologia-kirja 2013) ja tunnistamatta noin 99%. Tämä on älytön määrä tunnistamattomia hiivalajeja. Elämme sukupuuton aaltoa, joka on niin hurja että monia lajeja kuolee ennenkuin niitä ehditään tunnistaa. Voitaisiinko sanoa että jos kaikki hiivat kuolisivat, samalla menisi hurjan suuri osa ympäristöämme. Voisiko planeettamme olla elossa ilman hiivoja?

Olen oppinut kunnioittamaan hiivojen ja niille kasvavien homeiden kautta yhteyttä mikromaailmaamme. Näkymättömät hiivat ovat välttämättömiä monille eläville. Mutta kuinka monille ja kenelle? Kasveille? Eläimille?

Linkkejä:

https://www.haaretz.com/us-news/.premium.MAGAZINE-forget-positive-thinking-biopsies-and-kombucha-1.6363397

https://www.maailmankuvalehti.fi/2018/4/pitkat/taloustieteilija-kate-raworth-olemme-viimeisia-jotka-voivat-pelastaa-planeettamme

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/maailmanlaaja-ekologinen-romahdus-voi-tapahtua-nopeasti

https://www.rapport.fi/journalistit/saana-katila/professori-tahvonen-suomen-kaivoslaki-yllyttaa-luonnonvarojen-ryostokayttoon?rs=art_355079

Case Heinämäki eli kuinka Suomi suuttui

 

 

Mainokset